“Oliko se Calle? Onko veli täällä?”

“On. Ollakseni rehellinen kutsuin hänet ja muutaman muunkin sukulaisen paikalle.”

27-vuotias Jonas saapuu siskonsa Elinan syntymäpäiväjuhliin ja saa selville, että myös heidän ynseä vanhempi veljensä Calle sekä joitakin muita perheenjäseniä on kutsuttu juhliin. Jonas ei ole nähnyt sukulaisiaan vuosiin ja toivoo, että he vihdoin hyväksyisivät hänet ja ottaisivat hänet avosylin takaisin perheeseen. Mutta iloiseksi tarkoitetusta perheen uudelleennäkemisestä muodostuukin ilta täynnä ennakkoluuloja ja paheksuntaa.

Katkeransuloista realismia ja ripaus hienovaraista huumoria – Släktträffen-elokuvassa yleisö tutustuu Jonaksen silmin perheeseen, joka on jumittunut vanhanaikaisiin arvoihinsa. Elokuvan henkilöhahmot muistuttavat meitä kuitenkin myös kiusallisen paljon omista perheistämme. Släktträffen nostaa esiin huomionarvoisia aiheita, kuten toisen hyväksynnän perheessä, mutta jättää silti tarpeeksi tilaa tulkinnalle.

Ohjaaja Oscar Öhman on omimmillaan tarkkailijan roolissaan. Hänen samaistuttavat hahmonsa ja tarinansa heräävät eloon kameran edessä ja heijastavat oivaltavasti todellisuuden kaikkia muotoja. Ilman mitään temppuja Öhman näyttää hallitsevansa perustavanlaatuisesti elokuvan taiteenlajina. Släkträffen tarjoilee meille erottuvia henkilöhahmoja, jotka pelaavat täydellisesti yhteen kankaalla.